Selviytyjät Bile-Danin Silmin #2: – Peli On Alkanut

Selviytyjät Danin silmin on blogi-sarja, joka ilmestyy joka sunnuntai kello 19.30 – aina siihen asti kunnes Selviytyjät päättyy. Tämä blogi toimii rehellisenä peilinä ja ajatuskarttana meikäläisen matkasta Selviytyjät Suomi ohjelmassa. Tässä blogissa käyn läpi kyseisen viikon jakson tapahtumia siten, kuinka minä olen sen nähnyt sekä kommentoin telkkarista nähtyä pelaamista, selviytymistä ja juonittelua. Puhun myös paljon täällä blogissa asioista, joita ei ole välttämättä näkynyt jostain syystä kameroissa ja jotka varmasti avaavat teille miksi jotain tiettyä on ehkäpä tapahtunut. Jokaiseen blogitekstiin on muuten sitten upotettu teille pieni aarteenmetsästys nimittäin 3kk ilmainen RUUTU+ jäsenyys jonka voi lunastaa osoitteesta kauppa.ruutu.fi/lahjakortti. Nämä koodit ovat kahdeksan symbolia pitkiä ja ne on upotettu selkeinä kirjoitusvirheinä tekstiin siinä järjestyksessä kuin koodi tulee tuonne syöttää. Nopein voittakoon! Mukavaa aarteenmetsästystä.

Viime postauksessa kerroin teille siitä, kuinka matkani alkoi jo noin kuukauden ennen varsinaista h-hetkeä ja tänään minun on tarkoitus tiivistää noin viikko yhteen blogipostaukseen, joten pahoittelen jos tästä tekstistä tulee pitkähkö!

Vihdoin tämä homma alkaa!

En malttanut edellisenä yönä nukkua miltein yhtään koska olin niin odottanut, että tämä matka virallisesti alkaisi! Olin jo miettinyt etukäteen hieman omia pelisuunnitelmiani, heikkouksiani, vahvuuksiani, mitä näyttää muille ja miten pantata jotain tiettyjä taitoja sillä tiesinhän minä etten ollut välttämättä kaikkein fyysisin pelaaja koska olinhan jo ennen hotellielämää ollut jo aika bulkissa kunnossa ja varsinkin Woltin ”kanta asiakkuuden” jälkeen kun olin paukuttanut rehellisesti 3-4 isoa pikaruoka-annosta päivässä varautuen siihen että jos se ruoan saanti loppuu kuin seinään ja sitä ei saa kuin muutaman kalorin päivässä niin kropassa olisi jotain mitä käyttää polttoaineena ennen kuin se alkaa syömään lihaksia! Voin rehellisesti sanoa, että kyllä hävetti nähdä itsensä tuossa ensimmäisessä kilpailussa:’D Maha roikkuu niin että miehellä on ihan selkä notkolla! Melkein tarvitsen kottikärryjä tuon paketin liikuttamiseen!

Palataanpa vielä hieman takaisin, ettei pompita kauheasti tässä tekstissä.

EOlin bongannut yhden kanssakilpailijan ennakkoon, kun kävin tekemässä viimeistä covid testiä Terveystalolla ennen matkaa, kun törmäsin häneen testipaikalla! Arvatkaas keneen?

AARNI ”THE PUDOTTAJA” MIKKOLA a.k.a Jayden Mars!

Istuin siinä aulassa odottamassa omaa tikutustani, kun näin että Aarni tuli siihen kanssa odottelemaan ja molemmat katsottiin toisiamme ja vaihdettiin ystävälliset moikut siinä samalla nauraen toisillemme että ”jaahas onkos sitä maanantaina etelänmatkaa tiedossa” Molemmat sillä hetkellä älysi, että okei toi on myös tuolla. Toki meitä oli todella isosti kielletty tekemästä mitään liittoja etukäteen mutta kyllä mulla rehellisesti alkoi päässä raksuttamaan, että Aarnista saisin varmasti hyvän liittolaisen sillä olihan me oltu aikaisemmin tosi tiiviisti yhdessä Suurin Pudottaja Suomi ohjelman tiimoilta useampi viikko ja asuttu käytännössä vierekkäisissä huoneissa joka taas on luonut meidän välille tietynlaisen luottamuksen. Tätä toki en Aarnille voinut huutaa tai sanoa päin näköä mutta miehen ilmeestä kyllä näki, että oltiin aivan samoilla linjoilla!P

Olin tilannut hotellilta herätyksen 12.4 klo 02.30 koska meillä oli kaikilla tapaaminen Helsinki-Vantaalla terminaali 2 aulassa 05.00 ja minun piti käydä apteekissa ennen sitä. Ainoa apteekki, joka tähän aikaa yöstä oli auki, löytyi Helsingin keskustassa oleva 24 h apteekki. Minulla todettiin lääkärintarkastuksissa -0.6 keuhkojen alenemaa, jonka takia minulla on nykyisin avaava lääkitys ja esimerkiksi rankoissa urheilusuorituksissa hengitykseni käytännössä ”rutistuu” kasaan. Inhottava tunne mutta sen siitä saa, kun aloittaa tupakoinnin 12-vuotiaana ja kun äidillä ja mummilla on astmat. Tyhmä mies tietyissä asioissa…

vOlen ihmisenä sellainen, että olen paikalla mieluimmin 15 minuuttia ennen kuin minuutin myöhässä ja tästä johtuen lähdin hotellilta jo klo 03.30 kohti apteekkia ja lentokenttää. Laitoin viimeisen ääniviestin Evelle noin 04.00 aikoihin aamulla taksista, joka meni näin:

”Hyvää huomenta rakas tota noin mä oon nyt matkalla lentokentälle mä oon taksissa ja tota noin… multa viedään puhelin noin puolen tunnin kuluttua ja sit me ei nähä ja me ei kuulla 36 päivään… Pidä pojista hyvää huolta ja tota noin… muista että mä rakastan sua… pidä peukkuja ja tota noin… oot kultainen. Tulee ikävä! Pus Pus!”

Tämän jälkeen alkoi “The Matka”

Yksitellen kaikki saavuttiin T2 lähtöaulaan ja ihmiset siinä alkoi jo tutustumaan ja esittäytymään toisilleen ja huomasin että kaikilla oli todella odottava fiilis. Osalla oli perheet mukana hyvästelemässä ja toiset tulivat kentälle yksin. Oli samalla ihanaa nähdä kuinka perheet hyvästelivät ja lapset toivottivat hyvää onnea, ja samalla myös haikea olo kuin mietin omaa kokemusta siitä, että ainoa ihminen, joka minulle sanoi tänään hyvää matkaa, oli se taksikuski, joka minut kentälle vei. Meiltä vietiin puhelimet aika pian jo lentokentällä ja viimeistään siinä vaiheessa oli kaikkien pakko alkaa sosiaalisoitumaan, kun ei voinut enää pakoilla minnekään puhelimien suojiin erakoitumaan.

Ainoa iso miinus tässä oli se, että lennettiin Dominikaaniseen tasavaltaan Frankfurtin kautta, jossa meillä oli vaihto ja tässä jälkimmäisessä pitemmässä koneessa oli hienot telkkarit mutta mitään elokuvia niissä ei ollut. Olisi pitänyt käyttää omaa puhelinta ns heijastamiseen. Lentoyhtiö olisi toki tarjonnut internetin leffojen striimaamiseen mutta ilman puhelinta matka oli aikamoista neppailua… Ainakin muilla.U

Kyseessä oli ”kapea” runkoinen lentokone missä istumapaikat menivät 2–4–2 järjestyksessä siten että kaksi penkkiä toisella puolella neljä keskellä ja kaksi taas toisella puolella. En ollut nukkunut edellisenä yönä yhtään koska h-hetki jännitti niin maan samperisti niin olin ajatellut, että no onneksi voin nukkua nämä univelat pois lentokoneessa samalla kuin katson leffoja mutta sitten kävi kaikkein pahin painajainen mitä vain voin käydä. Minulla oli ikkunapaikka Economy luokassa ja pitkään näytti siltä, ettei viereeni tule kukaan mutta samalla hetkellä kuin lentoemäntä kuulutti ”boarding completed” viereeni istui todella harteikas mies, joka vei melkein 30 % myös meikäläisen ilmatilasta. Jouduin rutistamaan itseäni kirjaimellisesti kasaan, että mahduin olemaan penkillä. Tämä ei missään nimessä ollut viereisen kaverin vika vaan oli käynyt vaan rehellisesti niin paska säkä, että kaksi kaveria isoilla hartioilla oli vierekkäin pienessä koneessa.

Lentoemäntä kävelee ohi ja kysyn häneltä, olisiko Business luokassa yhtään vapaita paikkoja koska haluaisin nostaa luokkaani. Olin mielessäni päättänyt, että tässä en perkele istu tätä 11 tunnin lentoa maksoi mitä maksoi ja ilmaisin tämän myös ehkä pienessä kiukkuväsypylly puuskissani meidän koordinaattorillemme. Anteeksi siitä O vieläkin! Olin vain tosi väsynyt! <3.R

Onnekseni sieltä löytyi yksi paikka ja sanoin välittömästi, että kiitos minä otan sen kuulematta edes hintaa. Onnekseni kyseinen upgrade maksoi vain 400 € eikä tuhansia koska semmoiseen en välttämättä olisi ollut valmis selväjärkisenä.

Matka Business luokassa meni mukavasti! Ruokaa riitti ja samppanjaa niin paljoin kuin vain halusi. Penkki kaatui sängyksi ja TV oli mukava ja iso paitsi että… Sielläkin olisi tarvinnut sen puhelimen, että voi katsoa ohjelmia… Voi vittu… Päätin että vedetään maha täyteen ruokaa ja silmät kiinni. Nukuin valehtelematta tuosta lennosta noin 9 tuntia sitten missaten parit ruoat sekä tarjoilut mutta oli ne unet sen arvoiset.

Welcome to Dominican Republic

Kun sitten saavuttiin Dominikaaniseen Tasavaltaan niin heti vain bussiin, josta yhteiskuljetuksella nokka kohti hotellia. Bussimatka kesti noin 4–5 h ja saavuimme myöhään illalla hotellille missä meille tehtiin heti covid-testit, jonka jälkeen meille luovutettiin meidän huoneemme. Ensivaikutelma itse hotellista oli rehellisesti WAU. Todella Bali henkinen ”lux” hotelli missä huoneet olivat super- isoja ja hyvin varusteltuja ja esimerkiksi muistan vieläkin, kuinka se hotellin sänky oikein nielaisi meikäläisen siihen! Kunnon amerikkalainen jenkkisänky!

Tässä kohtaa me olimme jo täysin uutispimennossa ja tiesimme että kaikille mahdollisille medioille on lähtenyt infopaketti, että ketkä tulevan kauden selviytyjät ovat ja uutisissa kirjoitettaisiin meistä ennakoita ja jne. Hotellihuoneiden telkkareista oli Netflix asennettuna mutta koska meidän piti pysyä pimennossa vieläkin, oli meiltä otettu WIFI pois käytöstä vai oliko? Muutamalla nimeltä ei mainittavalla henkilöllä toimi telkkarissa netti ja he pääsivät nauttimaan A, Netflixistä koko ensimmäisen neljä päivää minkä vietimme hotellissa B, Pääsivät lukemaan kaikki ennakkoasetelmat yms. yms. yms. Olin niin kade mutta No Can Do. Arpa ei suosinut minua hotelliruletissa.

Ensimmäiset neljä päivää tosiaan olimme täysin keskenämme hotellissa koska odottelimme että covid-testien tulokset tulevat ja kun kaikilta oli negatiivinen tullut, niin aloitettiin matka virallisesti turvallisuuskoulutuksella, jossa meille ohjeistettiin vaaralliset eläimet maalla merellä ja taivaissa ja kun turvallisuuskoulutus oli ohi niin oli aika startata kuvaukset.

Ensimmäiset viralliset kuvaukset olivat alkutunnariin kuuluva rekkakohtaus, jossa istutaan koko sakki rekan kyydissä ja meitä viedään pitkin viidakkoa. Tässä meillä oli meidän saarellemme valitsemat vaatteet päällä ja tehtiin näitä kuvauksia todella pitkään. Kyseessä ei ollut siis mikään tunnin rutistus vaan meillä meni tähän noin 8–10 tuntia täydessä auringon paahteessa. Voin sanoa, että oli kyllä aika mehut veks tämän jälkeen.

SAARELLE

Klo 06.00 herätys ja äkkiä hotellin aamupalalle! Syön niin paljon kuin vaan mahaan mahtuu ja vähän lisää!

Klo 07.00 Kaikki rekkaan ja matka kohti ensimmäistä tehtävää alkaa. Tässä kohtaa jännitän kauheasti tulevaa heimojakoa sillä olin viimeisen neljän päivän aikana seuraillut ihmisten seurustelua paljon sivusta koska koin että ihmisten ennakkoluulot hahmosta Bile-Dani vaikutti paljon siihen, miten he seurassani viihtyivät. Hankala asetelma alkuun mutta tiesin oman ristini ja ei ollut ensimmäinen kerta, kun kohtaan ennakkoluuloja. Aistin jopa rehellisesti heti, että minulla on maalitaulu selässä. Jännitys kasvaa, kun saavumme ensimmäiselle kilpailupaikalle! SEIS kuuluu puskista! EI PITEMMÄLLE! Kaikki ei ole vielä valmista setillä ja meitä odotetaan noin 30 minuuttia ennen kuin pääsemme kilpailemaan

Heimot oli tänä vuonna valittu tuotannon puolesta etukäteen, joten onnettarelle ei jäänyt tässä kohtaa mahdollisuutta vaikuttaa. Pääsin punaiseen heimoon nimeltä CALETON, jossa kanssani muita vastaan kilpailisivat: Lauri, Tuuli, Viki, Bea, Susanna, Helmeri, Ella ja tietenkin minä ”Bile-Dani” kuten ihmiset vielä tässä vaiheessa olettivat. Vastapuolella TORRIDO joukkueessa kilpailivat: Sirpa (Shirly), Paul, Eija, Jon-Jon, Aarni, Eve, Heikki ja Sanna. Kova tiimi vastassa mutta uskon että homma hoidetaan!

Ensimmäisen kilpailun palkinto esitetään ja palkintoina naru, pressu, tulukset eivät yllättäneet mutta kultakolikot olivat ainakin itselleni miellyttävä lisätwist peliin! Mitähän niillä voisi tehdä? Myöhemmin selvisi, että voit ostaa niillä ruokaa, vilttejä, etuja tai jopa koskemattomuuden, joka muutti pelin hengen täysin! Nyt oli varaa kieroilla enemmän ja langettaa ihmisille ansoja heidän tietämättään. Game Is On!t

“Jottei matkani olisi päättynyt siihen”

Ensimmäinen kilpailu meinasi olla myös viimeiseni, sillä telkkarissa näkyvä tippuminen ensimmäiseltä esteeltä melkein mursi käteni. Kenkäni jäi viimeiseen köyteen jotenkin pienesti jumiin ja sen seurauksena hyppyni epäonnistui ja pyörähdin ympäri. Sain ilmassa jotenkin pyörähdettyä siten että sain kädellä otettua vastaan, etten olisi tippunut päälleni mutta tämän seurauksena minulla oli seuraavat päivät oikea käteni kipeä. Tätä en toki missään vaiheessa uskaltanut kertoa kenellekään, jottei matkani olisi päättynyt siihen, että oma leirini olisi kokenut minut heikoksi.

Voitimme ensimmäisen kilpailun ja saimme sen ehkä psykologisesti kaikkein tärkeimmän voiton eli ensimmäisen voiton! Tämän voiton tuoman turvin menimme rakentamaan leiriä saarelle, jonne oli pikaveneellä tyynessä säässä noin 30 minuutin venematka. Saarella oli pieniä tuotannollisia ongelmia meidän saavuttuamme ja jouduimme odottamaan rannalla noin 4 tuntia ennen kuin pääsimme aloittamaan työskentelyä leirin parissa. Tämä oli rehellisesti hieman turhauttavaa mutta elämässä välillä tulee vastoinkäymisiä ja välillä niitä pitää vain sietää.

Kun vihdoin sitten pääsimme leiriin, tuli hyvin nopeasti selville kuka tekee mitä vaikkakin kukaan ei uskaltanut tässä vaiheessa vielä ottaa sitä varsinaista johtajanroolia koska edellisistä kausista oppineina ihmiset ajattelivat, että ärsyttävät ihmiset, jotka ottavat roolia tiputetaan nopeasti pois. Itse tykkäsin vähän suhata sitä sun tätä aina puiden kannosta majan rakentamiseen koska halusin olla yleishyödyllinen enkä myös muiden tavoin ottaa isompaa roolia. Jaksossa Lauri sanoi, että jokaisen pitäisi tuoda saarelle jotain ja mielestäni toin sinne juuri sellaisen handyman tyylisen ihmisen, joka auttaa kaikkia aina kun on tarvis. Yleismies Lehtonen palveluksessanne.

Ensimmäinen yö paratiisissa meni minun osaltani oikein hyvin ja nukuin kuin tukki! Hieman kuorsaukseni oli saattanut häiritä muiden unia ja Helmeri ottaa siinä vähän damagea Laurilta mutta onneksi ei herättänyt minua heh;D. Ihmiset paljon kehuvat Karibian yötaivasta ja voin rakkaat lukijat teille myöntää että se on Even silmien jälkeen kaunein asia minkä olen ikinä kuunaan nähnyt. Niin kaunista tähtitaivasta ei vain voi edes sanoin kuvailla vaan se pitää itse kokea. Toinen asia, joka myös melkein salpasi allekirjoittaneen hengityksen oli auringonnousu. Yleensä olin onnellisimmillani aamuisin noin puoli seitsemältä, kun aurinko alkoi pilkottamaan horisontissa punaisena pallona ja minä siinä rannalla yksikseni ja välillä Laurin kanssa istuskellessa oltiin sinut itsemme kanssa. Semmoinen hetki koskettaa sielua.

Pelaaminen alkakoon!

Koskemattomuuskilpailu ei mennyt täysin nappiin. Meillä oli todella hyvä suunnitelma mutta me ei tässä kohti enään toimittu täysin 100 % kapasiteetilla ja muistettu ymmärtää, että naru kiristyy myös sitä mukaan, kun ihmiset menevät sitä eteenpäin, joka hankaloittaa viimeisten liikkumista! Saatana miten MÄ EN EDES HOKANNUT SITÄ! Tämähän suoraan vaikeutti meidän lankkujen kuljettajien työtä melkein mahdottomaksi ja jumalauta! Vaikka tehtiin heille noin paha rasti, niin silti melkein saatiin TORRIDO kiinni! Tämän seurauksena patsas siirtyi naapuriin ja meille napsahti seremonia. Fuck.

Kilpailusta kun tultiin takaisin, niin huomasin heti, että pusikoissa heiluu todella paljon ja että nyt peli alkoi viimeistään ja kunnolla. Tuuli mainitsikin telkkarissa, että olen luotettava mutta myös villi kortti ja siinä hän olikin todella oikeassa siten että olin tehnyt Tuulin kanssa liiton, johon olin ympännyt mukaan Susannan ja Ellan sekä olin myös ujuttautunut Viki, Helmeri, Lauri, Bea liittoon. Käytiin paljon spekulaatiota siitä, että jos me halutaan jatkossa voittaa, niin mitkä ovat ne asiat mitkä sen päättää ja tultiin koko heimon tuumin siihen tulokseen, että Susanna saa lähteä ja Susanna oli aika hyvin myös kartalla siinä, että taitaa lähtö tulla! Sitten heitin ulos sellaisen idean, että mitäs jos yhdistetään kolikot ja annetaan heidän äänestää Susannaa pois, jolloin me pystyisimme rikkomaan heidän liitostaan yhden palasen pois!

Aluksi mietittiin olisiko se ollut Helmeri mutta hän oli liian tärkeä leirille taitojen puolesta plus Hemppu oli jo tässä vaiheessa tehnyt niin hyvän vaikutuksen, että sitä ei vaan voinut sympatian puolesta heittää pois heti alkuun niin päädyttiin miettimään Vikiä tai Bea:a koska tuntui että hän oli heidän porukassaan se, joka istutti ideoita yms. yms. Jostain syystä me emme koskaan toteuttaneet ideaa vaan päädyttiin tiputtamaan Susanna yhteistuumin. Koska halusin myös kasvattaa pientä luottamusta toiseen leiriin kerroin, että Beaa oli mietitty äänestää ja että tämmöinen kolikkopeli saattaa olla käynnissä, joten minuutti ennen äänestystä kun odottelimme siirtymistä pelipaikoille päätti Bea että koko tämä viiden sakki äänestääkin Ellaa ihan varmuuden vuoksi jos tämmöinen kolikkopeli olisikin ollut käynnissä! Kjeh Kjeh.X

Ella valitettavasti joutui pelin uhriksi täysin ja tuhosin oman alkuperäisen liittoni, mutta minulla on onneksi paljon muita hyviä suunnitelmia pelin pitämisenä mielenkiintoisena!

Seuraava Blogipostaus taas ensi sunnuntaina klo 19.30 aiheesta Selviytyjät! Kiitos että jaksoit lukea loppuun ja jos et ole lukenut ensimmäistä osaa niin voit lukea sen tästä

SAMALLA KUIN ODOTAT SEURAAVAA BLOGIKIRJOITUSTA VOIT NAUTTIA YHTEISTYÖKUMPPANEIDEMME NONSTICKY CASINO-TARJOUKSISTA

Author: Georgia Ford